Brittiläinen pitkäkarva on FIFe:ssä täysin hyväksytty rotu 1.10.2017 lähtien. Rotu hyväksyttiin alustavasti vuoden 2016 alusta, jolloin niitä on pystynyt esimerkiksi käyttämään näyttelyissä siihen asti, kunnes ovat saaneet tittelin International Champion tai International Premior. Hartolassa lokakuussa järjestettävässä näyttelyssä saamme todeta historiallisen hetken, kun pitkäkarvaiset britit saavat edetä tittelipolullaan ja osallistua tuomarin parhaiden valintaan muiden rotujen rinnalla ja siten saavat myös mahdollisuuden tulla valituksi Best in Show -kissoiksi eli kategorian 3 parhaiksi.

Brittikasvatuksessa on aikoinaan eri syistä käytetty persialaista, minkä seurauksesta rodussa on esiintynyt pitkäkarvageenin kantajia ja rotuun on satunnaisesti syntyneet myös pitkäkarvoja. Muissa kasvattajien kattojärjestöissä (TICA ja WCF) brittiläinen pitkäkarva on ollut hyväksytty rotu jo jonkin aikaa. Suomalaisista kasvattajista suurin osa kuuluvat FIFeen, joten brittiläisiä pitkäkarvoja on Suomessa vähän ja vuodesta 2015 lähtien niitä on tähän mennessä rekisteröity suomalaisille kasvattajille alle 20 pentua.

Olen valinnut brittiläisen lyhytkarvan rodukseni muun muassa sen helppohoitoisen turkin ansiosta. Innostukseni pitkäkarvaversiota kohtaan syntyi kuitenkin siitä, kun ensimmäisestä pentueestani oleva Emil sai Ullukan kissalaan syntyneen lyhytkarvaisen naaraan kanssa täytenä yllätyksenä kolme pitkäkarvaista pentua. Sininen pitkäkarvaunelma Titus (Ullukan John Draken) on sekä luonteeltaan että ulkonäöltään aivan hurmaava ja urosta on jo nähty monessa näyttelyssä.

Aurantia’s pyrkii jatkossa kasvattamaan myös pitkäkarvaa geeniä kantavien omien kasvattien ja ulkomailta tuotujen kissojen avulla. Meidän kasvattimme, jotka kantavat pitkäkarvaa ovat Emil (Aurantia’s Magnetic Eyes), Tuuli (Aurantia’s Solar Wind) ja Alex (Aurantia’s Sun Chariot). Sijoituskodissa asuvan Manun (Kant of Baltic Breeze) olen hankkinut toiselta suomalaiselta brittikasvattajalta, joka oli tuonut uroksen Latviasta. Madde (Ekängen’s Meduza) on tuotu Ruotsista.

Pitkäkarvaisen brittiläisen kasvattajana toivon, että suomessa syntyneitä pentuja käytettäisiin näyttelyissä, jotta rotu tulee tunnetuksi ja saa ansaitsemansa huomiota ja että siten sen suosio kasvaisi. Pitkäkarvaisen brittiläisen turkki vaatii perusteelliset valmistelut näyttelyitä varten, mutta onkin sitten upea ja huomiota herättävä näky. Apua  ja tukea sekä turkin hoitoon ja näyttelyihin liittyvissä asioissa on runsaasti saatavilla kasvattajilta, omistajilta ja brittiyhteisöiltä.

Facebook; Aurantia’s British Longhairs